Teknologia sulautuu kaikkeen

Otsikko on yksi tunnistetuista megatrendeistä Sitran hiljattain julkaistussa Megatrendit 2020 –raportissa. Megatrendi määritellään Sitran raportissa useista ilmiöistä koostuvaksi yleiseksi kehityssuunnaksi, jolla on globaali ulottuvuus ja yhtenäinen jatkumo. Yksittäinen megatrendikin on syytä nähdä osana laajempaa kokonaisuutta.

Teknologian osalta kolikolla on kaksi puolta. Teknologinen kehitys mahdollistaa ihmisten hyvinvointia, parantaa ympäristön tilaa ja lisää yleistä vaurautta. Toisaalta se voi olla uhka esimerkiksi ekologiselle jälleenrakennukselle ja voi lisätä eriarvoisuutta. Teknologinen kehitys on kiihkeämpää ja ulottuu laajemmalle kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Juuri enempää ei voi olla väärässä kuin Yhdysvaltain patenttiviraston pääjohtaja vuonna 1899, joka lausui: ”Kaikki mitä voidaan keksiä, on jo keksitty”.

Uusi öljy tai ei, data on jalostettuna kallisarvoista

 

Data on uusi öljy –sanonta on saanut keskustelussa varsin kliseisen kaiun ja tätä kriittistä näkemystä tuetaan usein hakemalla vertailupisteitä datan ja öljyn välillä aika epärelevanteistakin seikoista. On totta, että datan arvo on vaikeammin arvotettavissa rahallisesti kuin öljyn hinta, joka edelleen noteerataan maailmanmarkkinoilla selkeänä päiväkohtaisena tynnyrihintana. Yhtä lailla on kiistatonta, että aivan kuten raakaöljyn arvo kasvaa jalostusprosessissa, myös datan arvo saadaan hyödynnetyksi dataa puhdistamalla ja jalostamalla. Näin luodaan rahassa mitattavaa lisäarvoa mm. parantuneella katteella, syvemmällä ymmärryksellä ja jopa aivan uusilla myytävillä tuotteilla ja palveluilla.

Data voi olla myös vallankäytön väline

 

Tekoälystä on puhuttu paljon, ja julkisessa keskustelussa tekoälyn uhat tuntuvat olevan välillä jopa hallitsevan keskustelua. Tekoäly, esim. syväoppiminen, kuitenkin ui kovaa vauhtia yhteiskunnan rakenteisiin ja tulee osaksi ihmisen arkipäivää – siis niiden ihmisten, jotka elävät teknologian kyllästämässä yhteiskunnassa. Teknologian kehitys ja sen eritahtisuus voi myös eriarvoistaa ja pönkittää jo ennestään vahvoja jakolinjoja esimerkiksi eri maiden välillä, vaikkapa infrastruktuurin puutteista johtuen.

Sitran raportissa pohditaan ihmisen vuorovaikutussuhdetta teknologiseen kehitykseen. Tärkeänä elementtinä on teknologian hyväksyttävyys. Sallimmeko päätöksenteon enenevässä määrin olevan jatkossa automatisoitua? Muutamalla globaalilla jättiyrityksellä on valtioiden ja kansallisten hallintoelinten rajat ylittävää valtaa. Valtaa haalitaan mm. tiedoilla, jota yksittäinen ihminen antaa vapaaehtoisesti sitä vastaan, että voi käyttää mobiilisovelluksia. Melko pitkään maailman arvokkaimmat yhtiöt olivat pankkeja ja öljy-yhtiöitä, nyt ne ovat kaikille kuluttajille tuttuja teknologiayhtiöitä, joista osa on iältään hämmästyttävän nuoria. Tulevaisuudessa ne ovat luultavimmin taas joitakin muita yhtiöitä.

Kiinassa teknologista valtaa käyttävä yritys ja valtio ovat jopa lainsäädännöllä sidotussa symbioosissa. Vakava uhkakuva syntyy, kun yksittäinen yritys valjastetaan valtion asialle tukemaan valtion ja vallitsevan hallintomallin pysyvyyttä. Liiketoiminta ja teknologinen kehitys voidaan pakottaa myös arveluttaviin tarkoitusperiin, jota yksilö ei välttämättä edes pääse karkuun.

Autot eivät edelleenkään lennä, sillä resurssit ohjaavat kehitystä

 

Kuten usein on uusien asioiden kohdalla, villejäkin ylilyöntejä ennustetuissa kehityskuluissa ja kyvykkyyksissä esiintyy. Toisinaan taas hurjiltakin tuntuneet arvailut ja ennustukset ovat osoittautuneet paljon toteutunutta todellisuutta vaisummiksi. Mieleen nousee esim. Leonardo Da Vincin piirustukset helikopteria muistuttavasta lentolaitteesta. Meillä ei edelleenkään ole lentäviä autoja, ja nykypäivän mittapuulla arvioiden, sellaiset eivät oikeasti taitaisi tuottaa lisäarvoakaan. Se mikä on teoriassa mahdollista, ei aina ole suinkaan järkevää toteuttaa mm. kysynnän puutteesta tai siksi, että kehityskulku johonkin suuntaan on osa suurempaa kokonaisuutta, joka edellyttäisi laajamittaista uutta käyttökulttuuria ja soveltuvaa infrastruktuuria.

Käytännössä kehitystä ohjaavatkin taloudelliset resurssit yrityksissä ja tutkimuslaitoksissa. Entisajan yksilölliset renessanssinerot taitavat valitettavasti olla katoava luonnonvara, ja yhteistyön merkitys korostuu. Nobelin palkinnot fysiikassa ovat viime vuosina menneet tutkijaryhmille. Viimeisin yksittäiselle henkilölle myönnetty fysiikan Nobel on vuodelta 1992. Myös poikkitieteellisyyden tarve ja merkitys kasvavat.

Ilmastokysymystä ei voi ohittaa

 

Edustamani konesaliliiketoiminnan kannalta teknologisen kehityksen myötä kasvava energiatarve on päivänpolttava kysymys. Eri arvioiden mukaan globaali konesaliteollisuus kuluttaa vuonna 2030 jo 8% maailmanlaajuisesta sähköntuotannosta. Pyrkimys hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen näkyy konkreettisina asiakasvaatimuksina, joihin vastuullinen datakeskusteollisuus myös vastaa. Palveluita on pakko tuottaa energiatehokkaasti ja kestävällä tavalla. Näin ei ollut vielä muutama vuosi sitten, tai ehkä se näkyi korkeintaan yhtenä kriteerinä pitkällä listalla. Nyt vastuullisuus ja vähähiilisyys ovat kärkivaatimuksia, elleivät jopa tärkeimpiä kriteereitä asiakkaille.

Suuremmassa mittakuvassa yritykset arvotetaan jatkossa yleisemminkin kestävien arvojen suhteen. Tässä mielessä Suomen kilpailuetu on monen yrityksen kohdalla hyvällä tolalla.

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Ekotehokas suomalainen datakeskus

Laitetilapalvelu osana IT-strategiaa

Videokierros datakeskuksessa

 

 Haluatko blogimme ja ajankohtaiset uutisemme sähköpostiisi? Tilaa uutiskirje!