Blogi: Ulkoa opettelusta käytännön soveltamiseen

Platon oli aikanaan huolissaan kirjoitetun tiedon yleistymisestä ja sen vaikutuksesta ihmisten haluun ulkoa opetteluun. Että tiedon lukeminen saa ihmiset vain vaikuttamaan viisailta, oikeasti olematta sitä – ja kuinka tällaiset muka-viisaat ovat taakka lähimmäisilleen. Syventymättä platonilaiseen tietoteoriaan tai mietteisiin muistamisen tärkeydestä, sama Platonin huoli askarruttaa mieliä vieläkin – yli kahden tuhannen vuoden jälkeen hänen ajastaan.

Mikä on nykyaikaisen korkeakoulun rooli ajassa, jolloin tietoa on rajattomasti saatavilla?

Pitäisikö korkeakoulun kenties olla ”tiedon vahtikoira” maailmassa, jossa suurikaan uutinen ei tahdo kestää päivää pidempään? Maailmassa, jossa voit valita itsellesi mieleisen narratiivin ja rakentaa maailmankatsomuksesi samanhenkisten ihmisten kanssa maantieteellisestä sijainnistasi riippumatta? Ehkä pohjoismaiseen demokratiaan ei kuitenkaan yksipuoluevaltioiden repertuaarista tutummat toimintamallit istu oikein hyvin. Toki venäläisten bottien, valeuutisten ja populististen kuplien aikakaudella tieteellisin keinoin saavutettujen tulosten arvo ja merkitys korostuu ja tieteellisistä toimintatavoista on pidettävä yhä tiukemmin kiinni.

Yksi ammattikorkeakouluille osoitettu tehtävä on ”soveltaa alan viimeisintä tietoa käytännössä”, ja uskon, että sitä kautta meidän rooli korkeakoulukentässä on elintärkeä. Aikakausi tälle tehtävälle on myös kiitollinen. Minulla on työssäni käytettävissä tieto ja teknologia kaikkialta maailmasta. Tietoa on kirjaimellisesti saatavilla enemmän kuin mitä yksi ihminen voi koskaan käsitellä. Avuksemme tiedon käsittelyyn voimme valjastaa esimerkiksi tietokoneet, kuten Matti Sarén kirjoitti blogikirjoituksessaan.

Mutta ennen kuin koneet voivat tehdä osansa, meidän ihmisten pitää osata tehdä omamme.

Kajaanin ammattikorkeakoulu järjesti syksyllä 2017 yhteistyössä Herman IT:n kanssa AI-akatemian, jossa teoriatieto koneoppimiseen hankittiin Stanfordin yliopistosta. Akatemiaan osallistuneet opiskelijat suorittivat itsenäisesti kyseistä kurssia ja ammattikorkeakoulun rooli oli tukea, seurata ja auttaa niitä opiskelijoita, jotka tarvitsivat apua asioissa, mitkä eivät kurssimateriaalin avulla ratkenneet. AI-akatemian päätteeksi ammattikorkeakoulu ja Herman IT järjestävät datalouhintaan liittyvän Hackathonin tulevan toukokuun viikonloppuna, missä teoriassa opiskeltuja asioita kokoonnutaan KAMK:lle soveltamaan käytännössä.

Vallalla oleva viestintä koostuu jatkuvasta tiedon tulvasta, jossa kokonaisuudet uhkaavat pirstaloitua lyhytjännitteiseen tietovirtaan tai muodostuvat painottuen lukijansa maailmankatsomusta vahvistavaksi. Omalta mukavuusalueelta ei välttämättä tarvitse poistua. Tässä, kieli poskessa sanoen, on toinen korkeakoulun tehtävä: luoda opiskelijalle ”Tukholma-syndrooma”, jossa opiskelija on pakotettu olemaan tekemisissä asioiden kanssa, jotka eivät kuulu mukavuusalueen ytimeen ja jotka vaativat opiskelijaa poikkeamaan hänelle totutusta informaatiokentästä. Altistamalla opiskelija tehtäville ja ”pakottamalla” esimerkiksi kurssisuoritusten nimissä tekemään vaikeilta tuntuvia asioita toistuvasti – kasvattaa se pitkällä aikavälillä opiskelijan mukavuusaluetta meidän näkökulmasta oikeaan suuntaan.

Ammatillisen osaamisen kasvuun tähtäävän opetuksen pääpaino ei tietoteknisellä alalla voi olla luennoinnissa. Eikä opetus voi edes välttämättä pohjautua perinteiseen luokkamuotoiseen, pari tuntia viikossa tapahtuvaan opetukseen – vaan oppimistilanteet on mietittävä uusiksi ja niitä on lähestyttävä eri tavalla. Näin onneksi jo tehdäänkin. Yksi oppimisen muoto on koota opiskelijat yhteen vaikka viikonlopuksi, antaa heille alueen yritysten oikeita ongelmia ja haasteita ratkaistavaksi ja kysymyksiä vastattavaksi. Riski sille, että ongelmat eivät ratkea ja kysymykset jäävät vastaamatta on suuri, ja siinä on taas tehtävä ja rooli ammattikorkeakoululle: Kuinka kasvattaa ja opettaa opiskelijaa kohtaamaan epäonnistumisia, kehittämään ongelmanratkaisukykyä ja sinnikkyyttä ja oppimaan jatkuvasti lisää – taitoja, joita nyky-yhteiskunnassa toimivat yritykset tulevaisuuden työntekijöiltään tarvitsevat.

Platonin maailmassa ulkoa muistamisen avulla tavoiteltiin ideaa. Nykymaailmassa ammatilliselta osaajalta vaaditaan mahdollisimman paljon käytännön kokemuksia ja niiden kautta syntyvää ymmärrystä – meidän alalla teknisestä – kokonaisuudesta, jossa työskentelee. Tähän kokemukseen ja ymmärrykseen nojaten ammattilainen soveltaa jatkuvasti tarjolle tulevaa uutta tietoa ja osaa kriittisesti arvioida oman toiminnan kannalta merkittävät asiat. Kaikkien asioiden opetteleminen ulkoa ei valitettavasti ole nykymaailmassa enää mahdollista, eikä toki tarkoituksenmukaistakaan, mutta emme halua, että opiskelijamme jäävät osaamiseltaan muka-viisaiksi taakoiksi yrityksille, joihin he ammattilaisina työllistyvät.

Kirjoittaja on Kajaanin Ammattikorkeakoulun lehtori ja tietojenkäsittelyn opettaja Joona Tolonen.